Isemid
Torasemide
Myyntiluvan haltija: Ceva Santé Animale
10 av. de La Ballastière
33500 Libourne Ranska
Erän vapauttamisesta vastaava valmistaja: Ceva Santé Animale
ZI Très le Bois 22600 Loudéac
Ranska
Ceva Santé Animale
Boulevard de la Communication, Zone autoroutière
53950 Louverne Ranska
Isemid 1 mg purutabletit koirille (2,5–11,5 kg) Isemid 2 mg purutabletit koirille (> 11,5–23 kg) Isemid 4 mg purutabletit koirille (> 23–60 kg) torasemidi
Yksi purutabletti sisältää:
Isemid 1 mg 1 mg torasemidia
Isemid 2 mg 2 mg torasemidia
Isemid 4 mg 4 mg torasemidia
Tabletit ovat ruskeita, pitkänomaisia, pureskeltavia, ja ne voi jakaa puoliksi.
Koiran kongestiiviseen sydämen vajaatoimintaan liittyvien oireiden hoito, mukaan lukien keuhkopöhö.
Ei saa käyttää, jos koiralla on munuaisten vajaatoiminta.
Ei saa käyttää, jos koiralla on nestehukka, veren vähyys (hypovolemia) tai matala verenpaine (hypotensio).
Ei saa käyttää samanaikaisesti muiden loop-diureettien (ryhmä virtsaneritystä lisääviä lääkeaineita) kanssa.
Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä vaikuttavalle aineelle tai apuaineille.
Kliinisessä kenttätutkimuksessa havaittiin hyvin yleisesti munuaisten vajaatoimintaa, munuaisten toimintaan liittyvien veriarvojen nousua, veren väkevöitymistä (hemokonsentraatiota) ja elektrolyyttiarvojen muutoksia (kloridi, natrium, kalium, fosfori, magnesium, kalsium).
Seuraavia kliinisiä merkkejä havaittiin yleisesti: jaksottaiset maha-suolikanavan merkit, kuten oksentelu ja ripuli, nestehukka, lisääntynyt virtsaaminen (polyuria), lisääntynyt juominen (polydipsia), virtsankarkailu, syömättömyys, painon lasku ja väsymys (letargia).
Muita torasemidin farmakologisen aktiivisuuden kanssa yhdenmukaisia vaikutuksia havaittiin prekliinisissä tutkimuksissa terveillä koirilla, joille annettiin suositeltua annosta, esim. kuivat suuontelon limakalvot, seerumin glukoosi- ja aldosteronipitoisuuksien ohimenevä nousu, virtsan suhteellisen tiheyden lasku ja virtsan pH-arvon nousu.
Haittavaikutusten esiintyvyys määritellään seuraavasti:
hyvin yleinen (useampi kuin 1/10 hoidettua eläintä saa haittavaikutuksen)
yleinen (useampi kuin 1 mutta alle 10/100 hoidettua eläintä)
melko harvinainen (useampi kuin 1 mutta alle 10/1000 hoidettua eläintä)
harvinainen (useampi kuin 1 mutta alle 10/10 000 hoidettua eläintä)
hyvin harvinainen (alle 1/10 000 hoidettua eläintä, mukaan lukien yksittäiset ilmoitukset).
Jos havaitset haittavaikutuksia, myös sellaisia joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa, tai olet sitä mieltä, että lääke ei ole tehonnut, ilmoita asiasta eläinlääkärillesi.
Koira.
Suun kautta.
Suositeltu aloitus-/ylläpitoannos on 0,13–0,25 mg torasemidia painokiloa kohti kerran vuorokaudessa. Jos koiralla on kohtalainen tai vaikea keuhkopöhö, annosta voidaan nostaa tarvittaessa korkeintaan enimmäisannokseen, joka on 0,4 mg torasemidia painokiloa kohti kerran vuorokaudessa.
Annostusta 0,26 mg/painokg ja sitä suurempia annoksia saa käyttää korkeintaan 5 päivän ajan. Tämän jälkeen annos on laskettava ylläpitoannokseen, ja eläinlääkärin on arvioitava koiran tila muutaman päivän kuluessa.
Seuraavassa taulukossa esitetään annoksen säätäminen suositellulla annosalueella 0,13–0,4 mg/kg/vrk:
Koiran paino (kg) | Annettavien Isemid-tablettien määrä ja vahvuus | |
Aloitus-/ylläpitoannos (0,13–0,25 mg/kg/vrk) | Tilapäinen suuri annos (0,26–0,40 mg/kg/vrk) | |
1 mg | ||
2,5–4 | ½ | 1 |
> 4–6 | 1 | 1½ |
> 6–8 | 1 – 1½ | 2 – 2½ |
> 8–11,5 | 1½ – 2 | 2½ – 3 |
2 mg | ||
> 11,5–15 | 1 – 1½ | 2 |
> 15–23 | 1½ – 2 | 2½ – 3 |
4 mg | ||
> 23–30 | 1 – 1½ | 2 |
> 30–40 | 1½ – 2 | 2½ – 3 |
> 40–60 | 2 – 2½ | 3–4 |
Annos on säädettävä niin, että koiran vointi pysyy hyvänä, ja munuaisten toimintaan ja elektrolyyttitasoon on kiinnitettävä huomiota. Kun kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan oireet on saatu hoidettua ja koiran tila on vakaa, voidaan pitkäkestoista virtsaneritystä lisäävää hoitoa tällä valmisteella tarvittaessa jatkaa pienimmällä mahdollisella tehokkaalla annoksella.
Jos koira ei ota tabletteja spontaanisti, ne voidaan antaa ruoan kanssa tai suoraan suuhun.
Ei oleellinen.
Ei lasten näkyville eikä ulottuville. Ei erityisiä säilytysohjeita.
Älä käytä tätä eläinlääkevalmistetta viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen, joka on ilmoitettu ulkopakkauksessa ja läpipainopakkauksessa EXP jälkeen. Erääntymispäivällä tarkoitetaan kuukauden viimeistä päivää.
Käyttämättömät tabletin osat pitää säilyttää läpipainopakkauksessa ja käyttää seuraavalla annostelukerralla.
Säilytä tabletit eläinten ulottumattomissa, jotta niitä ei nieltäisi vahingossa.
Erityisvaroitukset kohde-eläinlajeittain:
Aloitus- tai ylläpitoannosta voidaan nostaa tilapäisesti, jos keuhkopöhö pahenee, esim. silloin, kun se muuttuu keuhkorakkulatason keuhkopöhöksi (alveolaarinen ödeema) (ks. kohta ”Annostus, antoreitit
ja antotavat kohde-eläinlajeittain”).
Eläimiä koskevat erityiset varotoimet:
Injisoitavien lääkkeiden käyttöä ennen suun kautta annettavan virtsaneritystä lisäävän lääkityksen aloitusta tulisi harkita, jos koiralla on äkillinen keuhkopöhö (akuutti keuhkoödeema), joka vaatii
kiireellistä hoitoa.
Munuaisten toimintaa (veren urea- ja kreatiniinipitoisuuden sekä virtsan proteiinin ja kreatiniinin (UPC) suhteen mittaus), nestetasapainoa ja seerumin elektrolyyttejä on tarkkailtava ennen hoitoa ja hoidon aikana säännöllisin väliajoin hoitavan eläinlääkärin tekemän hyöty–haitta-arvion perusteella (ks. kohdat ”Vasta-aiheet” ja ”Haittavaikutukset”). Toistuvassa käytössä virtsaneritystä lisäävä vaste torasemidiin voi voimistua ajan kuluessa, etenkin jos käytetään suurempia vuorokausiannoksia kuin 0,2 mg/kg. Säännöllistä seurantaa on harkittava.
Torasemidia on käytettävä varoen koirilla, joilla on diabetes mellitus. Jos koiralla on diabetes, glykemian seurantaa suositellaan ennen hoitoa ja hoidon aikana. Elektrolyyttien ja/tai nesteen epätasapaino on korjattava ennen torasemidihoidon aloitusta.
Torasemidi lisää janon tunnetta, ja koirilla pitää tästä syystä olla saatavilla raikasta juomavettä.
Jos koiralla esiintyy syömättömyyttä ja/tai oksentelua ja/tai uneliaisuutta (letargia) tai jos annosta on muutettu, munuaisten toiminta (veren urea- ja kreatiniinipitoisuus ja virtsan proteiinin ja kreatiniinin (UPC) suhde) on arvioitava.
Isemid-valmisteen teho ensisijaisena lääkkeenä on osoitettu kliinisessä kenttätutkimuksessa. Tämän eläinlääkkeen käyttöä jonkin toisen loop-diureetin korvaajana ei ole arvioitu, joten valmisteen voi vaihtaa ainoastaan hoitavan eläinlääkärin tekemän hyöty–haitta-arvion perusteella.
Valmisteen turvallisuutta ja tehoa ei ole arvioitu koirilla, jotka painavat alle 2,5 kg. Alle 2,5 kg painaville koirille valmistetta voidaan käyttää ainoastaan hoitavan eläinlääkärin tekemän hyöty–haitta- arvion perusteella.
Tabletit ovat maustettuja.
Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääkevalmistetta antavan henkilön on noudatettava:
Tämä eläinlääkevalmiste saattaa nieltynä aiheuttaa tihentynyttä virtsaamista, janon tunnetta ja/tai maha-suolikanavan häiriöitä ja/tai matalaa verenpainetta (hypotensio) ja/tai nestehukkaa. Puolitetut
tabletit on laitettava läpipainopakkauksessa takaisin alkuperäiseen koteloon, jotta ne eivät ole lasten ulottuvilla.
Jos vahingossa nielet valmistetta tai etenkin jos lapsi nielee sitä, käänny välittömästi lääkärin puoleen ja näytä hänelle pakkausseloste tai myyntipäällys.
Tämä eläinlääkevalmiste voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita (allergisia reaktioita) henkilöille, jotka ovat herkistyneitä torasemidille. Henkilöiden, jotka ovat yliherkkiä torasemidille, sulfonamideille tai apuaineille, tulee välttää kosketusta eläinlääkevalmisteen kanssa. Jos allergisia reaktioita ilmenee, käänny lääkärin puoleen ja näytä valmisteen pakkaus hänelle.
Pese kädet käytön jälkeen.
Tiineys ja imetys:
Laboratoriotutkimuksissa rotilla ja kaneilla on löydetty näyttöä sikiölle myrkyllisistä vaikutuksista, kun on käytetty emolle myrkyllisiä annoksia. Eläinlääkevalmisteen turvallisuutta ei ole selvitetty kohde-eläinlajilla. Valmisteen käyttöä ei suositella tiineyden ja imetyksen aikana tai siitoseläimille.
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset:
Loop-diureettien ja ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa johtaa vähentyneeseen natriureettiseen vasteeseen.
Samanaikainen käyttö ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden, aminoglykosidien tai kefalosporiinien kanssa voi lisätä kyseisten lääkevalmisteiden myrkyllisyysriskiä munuaisille ja/tai sisäkorvalle.
Torasemidi voi vaikuttaa vastakkaisesti (antagonisoida) suun kautta otettavien hypoglykeemisten aineiden toimintaan.
Torasemidi saattaa lisätä sulfonamidiallergian riskiä.
Kaliumkadon vaikutukset voivat voimistua yhteiskäytössä kortikosteroidien kanssa. Yhteiskäyttö amfoterisiini B:n kanssa saattaa lisätä munuaismyrkyllisyyden riskiä ja elektrolyyttitasapainon häiriöiden voimistumista.
Torasemidin ja digoksiinin yhteiskäytöstä ei ole ilmoitettu farmakokineettisia yhteisvaikutuksia, mutta hypokalemia voi voimistaa digoksiinilääkityksen aiheuttamia rytmihäiriöitä.
Torasemidi voi vähentää salisylaattien eritystä munuaisten kautta, jolloin myrkyllisyysriski kasvaa.
Torasemidia on käytettävä varoen muiden plasmaproteiineihin voimakkaasti sitoutuvien lääkkeiden kanssa. Koska proteiineihin sitoutuminen helpottaa torasemidin eritystä munuaisten kautta, toisen lääkkeen aiheuttama sitoutumisen vähentyminen saattaa aiheuttaa diureettista resistenssiä.
Torasemidin samanaikainen käyttö muiden sytokromi P450 -entsyymiperheen metaboloimien aineiden kanssa, esim. enalapriili, buprenorfiini, doksisykliini, siklosporiini (3A4) ja isofluraani, sevofluraani,
teofylliini (2E1), saattaa vähentää niiden puhdistumaa verenkierrosta.
Verenpainetta alentavien eläinlääkkeiden, etenkin angiotensiinikonvertaasin estäjien (ACE) vaikutus saattaa tehostua yhteiskäytössä torasemidin kanssa.
Yliannostus (oireet, hätätoimenpiteet, vastalääkkeet):
Kun terveille koirille annettiin enimmäisannosta 3 kertaa ja 5 kertaa suurempi annos viitenä peräkkäisenä päivänä, minkä jälkeen ylläpitohoitona annettiin suurinta suositeltua hoitoannosta 3 kertaa ja 5 kertaa suurempi annos 177 vuorokauden ajan, suositellun annoksen aiheuttamien
vaikutusten lisäksi (ks. kohta ”Haittavaikutukset”) havaittiin histopatologisia muutoksia munuaisissa (interstitiaalinen tulehdus, munuaistiehyeiden laajentuminen ja kapselinalaiset rakkulat). Munuaisiin
liittyvät muutokset olivat havaittavissa vielä 28 vuorokautta hoidon päätyttyä. Muutosten mikroskooppiset ominaisuudet viittasivat siihen, että muutokset olivat paranemassa. Näiden muutosten
voidaan todennäköisesti katsoa johtuvan farmakodynaamisesta vaikutuksesta (diureesi), eivätkä ne liity munuaiskeräsen kovettumataudista (glomeruloskleroosista) tai soluvälitilan sidekudostumisesta (interstitiaalisesta fibroosista) saatuun näyttöön. Koirilla, joille annettiin suurinta suositeltua
hoitoannosta enintään 5 kertaa suurempi annos, havaittiin ohimeneviä annosvasteen muutoksia lisämunuaisissa. Näitä oli lievä tai kohtalainen reaktiivinen liikakasvu (hypertrofia/hyperplasia), ja ne
olivat oletettavasti yhteydessä korkeaan aldosteronin tuotantoon. Seerumin albumiinin pitoisuuden havaittiin nousevan. Joillakin eläimillä, joille annettiin suurinta suositeltua hoitoannosta 5 kertaa suurempi annos, havaittiin EKG-muutoksia, joihin ei liittynyt kliinisiä merkkejä (korkea P-aalto ja/tai
QT-ajan piteneminen). Plasman elektrolyyttiarvojen muutosten yhteyttä EKG-muutoksiin ei voida poissulkea. Kun terveille koirille annettiin suurinta suositeltua hoitoannosta 3 ja 5 kertaa suurempi
annos, havaittiin syömättömyyttä, joka johti joissakin tapauksissa painon laskuun.
Yliannostustapauksessa hoitava eläinlääkäri päättää hoidosta havaittavissa olevien merkkien perusteella.
Käyttämättömät eläinlääkevalmisteet tai niistä peräisin olevat jätemateriaalit on hävitettävä paikallisten määräysten mukaisesti.
Pakkauskoot
Yhdessä läpipainopakkauksessa on 10 tablettia, ja läpipainopakkaukset on pakattu pahvirasiaan. Kaikista vahvuuksista on saatavilla 30:n ja 90:n tabletin pakkauskoot.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole markkinoilla.
Farmakodynamiikka
Torasemidi on pyridyyli-3-sulfonyyliurearyhmän loop-diureetti. Torasemidin kemiallinen rakenne on loop-diureettien (kuten furosemidi) ja kloridikanavan salpaajien väliltä.
Torasemidin pääasiallinen vaikutuskohta on Henlen lingon nouseva paksu osa, jossa se on vuorovaikutuksessa Na+-K+-2Cl--kotransportterin kanssa luminaalisen kalvon puolelta (virtsan puoli) ja salpaa natriumin ja kloridin takaisinimeytymisen. Tämän vuoksi torasemidin virtsaneritystä lisäävä vaikutus korreloi paremmin sen kanssa, kuinka paljon torasemidia erittyy virtsaan kuin sen pitoisuuteen veressä. Koska vesi ei pysty läpäisemään Henlen lingon nousevaa osaa, Na+-Cl-:n siirtymisen esto luumenista soluvälitilaan suurentaa ionien pitoisuuksia luumenissa ja tekee medullaarisesta kudoksesta hypertonisen. Näin veden takaisinimeytyminen kokoojaputkesta estyy ja veden määrä luminaalisen kalvon puolella lisääntyy.
Torasemidi aiheuttaa huomattavan, annosriippuvaisen virtsan virtauksen lisääntymisen sekä natriumin ja kaliumin virtsaan erittymisen lisääntymisen. Torasemidilla on voimakkaampi ja pitempikestoinen virtsaneritystä lisäävä vaikutus kuin furosemidilla.
Farmakokinetiikka
Koirilla yhden suonensisäisen 0,2 mg/painokg -annoksen jälkeen keskimääräinen kokonaispuhdistuma oli 22,1 ml/h/kg, keskimääräinen jakautumistilavuus oli 166 ml/kg ja keskimääräinen terminaalinen puoliintumisaika oli noin 6 tuntia. Suun kautta annetun 0,2 mg/painokg -annoksen jälkeen absoluuttinen hyötyosuus oli plasmapitoisuus–aika-tietojen perusteella noin 99 % ja virtsapitoisuus– aika-tietojen perusteella 93 %.
Ruokinta lisäsi merkittävästi torasemidin AUC0-∞-arvoa 37 prosentilla ja viivästytti hieman Tmax-arvoa, mutta paasto-olosuhteissa (2015 mikrog/l) ja syötettyinä (2221 mikrog/l) suurimmat pitoisuudet (Cmax) ovat suunnilleen samat. Tämän lisäksi torasemidin virtsaneritystä lisäävä teho on suunnilleen sama sekä syötetyillä eläimillä että paasto-olosuhteissa. Näin ollen lääke voidaan antaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa.
Koirilla sitoutuminen plasman proteiineihin on > 98 %.
Suuri osa annoksesta (noin 60 %) erittyy virtsaan muuttumattomana kanta-aineena. Torasemidia erittyy virtsaan suunnilleen sama määrä paasto-olosuhteissa (61 %) ja syötettyinä (59 %)
Virtsasta tunnistettiin kaksi metaboliittia (dealkyloitunut ja hydroksyloitunut metaboliitti). Kanta- ainetta metaboloivat hepaattisen sytokromi P450:n perheen isoentsyymit 3A4 ja 2E1, sekä vähemmässä määrin myös 2C9.
Kertymistä ei havaittu millään annoksella (0,1–0,4 mg/kg), kun torasemidia annettiin toistuvasti suun kautta kerran vuorokaudessa 10 vuorokauden ajan, vaikka vähäisellä yliannoksella havaittiin
riippuvuus annokseen.
