Furosemide Norameda
furosemide
furosemidi
Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.
Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.
Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle.
Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.
Mitä Furosemide Norameda on ja mihin sitä käytetään
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Furosemide Norameda -valmistetta
Miten Furosemide Norameda -valmistetta käytetään
Mahdolliset haittavaikutukset
Furosemide Norameda -valmisteen säilyttäminen
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
Furosemide Norameda 10 mg/ml injektio-/infuusionesteen, liuoksen vaikuttava aine on furosemidi. Furosemidi kuuluu lääkeryhmään nimeltä diureetit eli nesteenpoistolääkkeet. Furosemidi auttaa lisäämään virtsaneritystä. Tämä auttaa lievittämään oireita, jotka johtuvat liiallisesta nesteen määrästä elimistössä.
Lääkäri on määrännyt Furosemide Norameda -valmistetta jostakin seuraavista syistä:
kun tarvitaan nopeaa ja tehokasta ylimääräisen nesteen poistamista
jos et pysty ottamaan tätä lääkettä suun kautta tai hätätapauksessa
jos sinulla on liikaa nestettä sydämen, keuhkojen, maksan tai munuaisten ympärillä.
jos olet allerginen (yliherkkä) furosemidille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6)
jos olet allerginen sulfonamidiryhmään kuuluville antibiooteille
jos sinulla on vaikea-asteinen nestehukka (olet menettänyt suuren määrän elimistössäsi olevasta nesteestä esim. vaikean ripulin tai oksentelun takia)
jos sinulla on munuaisten vajaatoiminta eikä elimistösi tuota virtsaa furosemidihoidosta huolimatta
jos sinulla on munuaisten vajaatoiminta munuaisille tai maksalle myrkyllisistä aineista johtuvan myrkytyksen seurauksena
jos veresi kalium- tai natriumpitoisuus on hyvin matala
jos sinulla on munuaisten vajaatoiminta
jos imetät
jos potilas on koomassa maksan vajaatoiminnan seurauksena.
Keskustele lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan kanssa ennen kuin käytät Furosemide Norameda -valmistetta.
Ole erityisen varovainen Furosemide Norameda -valmisteen suhteen
jos virtsaaminen on sinulle tavallisesti vaikeaa jonkin virtsan virtauksen esteen (esim. eturauhasen liikakasvun) takia
jos sinulla on diabetes
jos verenpaineesi on alhainen tai jos sinulla on taipumusta verenpaineen äkkinäiseen alenemiseen (sydämesi tai aivojesi verisuonissa on ahtaumia)
jos sinulla on jokin maksasairaus (kuten maksakirroosi)
jos sinulla on munuaisvaivoja (esim. nefroottinen oireyhtymä)
jos elimistösi on kuivunut (olet menettänyt nestettä elimistöstäsi vaikean ripulin tai oksentelun takia).
Tämä voi johtaa verenkiertohäiriöihin ja veritulppaan.
jos sinulla on kihti (kivuliaat tai tulehtuneet nivelet) kohonnen veren virtsahappopitoisuuden (aineenvaihdunnan sivutuote) seurauksena
jos sairastat erästä tulehduksellista sairautta, jota kutsutaan punahukaksi (lupus erythematosus eli SLE tai LED)
jos sinulla on kuulo-ongelmia
jos käytät sorbitolia (eräs diabeetikoiden käyttämä sokerin korvike)
jos sinulla on porfyria (sairaus, jossa punasolujen happea sitovan molekyylin tuotanto on häiriintynyt ja virtsa on punertavaa)
jos ihosi on yliherkkä auringonvalolle (valoherkkyys).
Jos jokin edellä mainituista koskee sinua, lääkäri saattaa haluta vaihtaa lääkitystäsi tai antaa sinulle lisäohjeita. Lääkäri saattaa määrätä verikokeita (verensokeri, veren virtsahappopitoisuus) otettavaksi säännöllisin välein tämän hoidon aikana. Kokeiden avulla seurataan myös tärkeiden suolojen, kuten kaliumin ja natriumin, pitoisuuksia veressäsi. Nämä ovat erityisen tärkeitä, jos oksentelet tai sinulla on ripulia.
Jos furosemidia annetaan keskosille, se voi aiheuttaa munuaiskiviä tai -kalkkeutumia. Keuhkovaltimon ja aortan välinen valtimotiehyt, joka on avoin ennen syntymää, voi keskosilla jäädä pysyvästi avoimeksi.
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan käytät, olet äskettäin käyttänyt tai saatat käyttää muita lääkkeitä. Tämä on tärkeää, sillä tiettyjä lääkkeitä ei saa käyttää samanaikaisesti Furosemide Norameda -valmisteen kanssa.
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle erityisesti, jos käytät:
litiumia (mielialalääke), koska furosemidi voi lisätä sen tehoa ja sen aiheuttamia haittavaikutuksia.
Lääkäri seuraa litiumtasojasi ja muuttaa tarvittaessa annostustasi.
sydänlääkkeitä, kuten digoksiinia. Lääkärin on ehkä tarpeen muuttaa annostusta.
lääkkeitä kohonneen verenpaineen alentamiseksi, mukaan lukien tiatsididiureetit (esim. bendroflumetiatsidi tai hydroklooritiatsidi), ACE:n estäjät (kuten lisinopriili), angiotensiini II:n estäjät (esim. losartaani), koska furosemidi voi saada aikaan liiallisen verenpaineen laskun. Lääkäri voi joutua muuttamaan furosemidiannostasi.
kolesteroli- ja muita rasva-arvoja alentavia lääkkeitä, kuten kolestyramiinia, kolestipolia tai fibraatteja (esim. klofibraattia), koska furosemidin vaikutus voi heikentyä.
diabeteslääkkeitä, kuten metformiinia ja insuliinia, koska verensokeritasosi voi nousta.
tulehduskipulääkkeitä (kuten diklofenaakkia, ibuprofeenia tai selekoksibia), koska ne voivat vähentää furosemidin vaikutusta. Suuret kipulääkeannokset, kuten asetyylisalisyylihappo (aspiriini), voivat lisätä furosemidin haittavaikutuksia.
kortikosteroideiksi kutsutut tulehduskipulääkkeet tai allergialääkkeet (esim. prednisoloni, deksametasoni), karbenoksoloni (mahahaavalääke) tai laksatiivit, koska ne vaikuttavat yhdessä furosemidin kanssa käytettyinä elimistön kaliumpitoisuuteen. Lääkäri ottaa verikokeita seuratakseen veresi kaliumpitoisuutta.
leikkauksissa käytettäviä injektiovalmisteita, mukaan lukien tubokurariini, kurariinijohdannaiset ja suksinyylikoliini.
kloraalihydraattia (käytetään univaikeuksiin). Furosemidi-injektion antoa samanaikaisesti kloraalihydraatin kanssa ei suositella, sillä se voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten ihon punoitusta, lisääntynyttä hikoilua, ahdistuneisuutta, pahoinvointia, verenpaineen kohoamista ja sykkeen nopeutumista.
fenytoiinia tai fenobarbitaalia epilepsian hoitoon, koska furosemidin vaikutus voi heikentyä.
karbamatsepiinia, jota käytetään epilepsian ja skitsofrenian hoitoon, koska se voi lisätä furosemidin haittavaikutuksia.
teofylliiniä astmaan, koska furosemidi voi lisätä sen vaikutusta.
munuaisiin mahdollisesti vaikuttavia lääkkeitä, kuten tiettyjä antibiootteja (kefalosporiinit, aminoglykosidit, polymyksiinit, kinolonit), immuunijärjestelmää lamaavat aineet, foskarneetti (käytetään virusinfektioiden hoitoon), pentamidiini (käytetään yksisoluisten alkueläinten aiheuttamien sairauksien hoitoon), jodioidut varjoaineet, koska furosemidi voi pahentaa näiden lääkeaineiden munuaisiin kohdistuvia haittavaikutuksia.
probenesidia, jota käytetään yhdessä tiettyjen muiden lääkkeiden kanssa munuaisten suojelemiseksi, koska se voi heikentää furosemidin vaikutusta.
metotreksaattia, jota käytetään eräiden syöpätyyppien tai vaikean niveltulehduksen hoitoon, koska se
voi heikentää furosemidin vaikutusta.
verenpainetta kohottavia lääkkeitä (pressoriamiineja, kuten adrenaliinia ja noradrenaliinia), koska furosemidi voi heikentää niiden vaikutusta.
aminoglutetimidiä, jota käytetään Cushingin oireyhtymän hoitoon, koska se voi lisätä furosemidin haittavaikutuksia.
sukralfaattia, jota käytetään mahahaavan hoitoon. Älä ota furosemidia kahden tunnin sisällä sukralfaatin ottamisesta, sillä furosemidin vaikutus voi heikentyä.
siklosporiinia, jota käytetään estämään kudossiirteiden hylkimisreaktiota, koska voit saada kihdin
(kivulias niveltulehdus).
sisplatiinia, joka on syöpähoidoissa käytettävä solunsalpaaja, tai aminoglykosideihin kuuluvia antibiootteja, kuten kanamysiiniä, gentamysiiniä ja tobramysiiniä, sillä furosemidi voi voimistaa näiden lääkkeiden kuuloon kohdistuvia haittavaikutuksia (ototoksisuus), etenkin potilailla, joilla on munuaisvaivoja.
lääkkeitä, jotka muuttavat sykettäsi, kuten amiodaroni, sotaloli, dofetilidi, ibutilidi, koska furosemidi voi lisätä näiden vaikutusta.
risperidonia, jota käytetään mielenterveyshäiriöiden hoitoon.
Ruuan ei odoteta vaikuttavan tähän lääkkeeseen, kun se annetaan laskimoon. Krooninen kohtalainen tai runsas juominen nostaa verenpainetta ja heikentää verenpainelääkkeiden vaikutusta. Potilailla voi ilmetä huimausta ja pyörrytystä pian alkoholin nauttimisen jälkeen hoidon aikana.
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä. Furosemidia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei siihen ole erittäin hyviä lääketieteellisiä syitä. Furosemidi erittyy rintamaitoon. Et saa imettää hoidon aikana.
Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma
Ajokyky tai koneiden käyttökyky voi heikentyä furosemidihoidon takia, etenkin hoidon alussa, lääkitystä muutettaessa tai alkoholin käytön yhteydessä. Jos furosemidihoito vaikuttaa valppauteesi, älä aja tai käytä koneita.
Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per annos (40 mg) eli sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.
Käytä tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista ohjeet lääkäriltä, apteekista tai sairaanhoitajalta, jos olet epävarma.
Lääkäri tai sairaanhoitaja antaa tavallisesti lääkkeen:
hitaana pistoksena laskimoon tai
poikkeustapauksissa lihakseen.
Lääkäri määrää tarvittavan annoksen, antoajan ja hoidon keston. Tämä riippuu iästäsi, painostasi, sairaushistoriastasi, muista käyttämistäsi lääkkeistä ja sairautesi tyypistä ja vaikeusasteesta.
Aikuiset
Suositeltu annos on 20–40 mg. Jos lääkärisi mielestä tarvitset suuremman lääkeannoksen, voit saada useampia 20 mg:n injektioita. Nämä injektiot annetaan yleensä kahden tunnin välein, kunnes riittävä nestemäärä on poistunut elimistöstäsi.
Joissakin tapauksissa lääkärisi saattaa suositella lääkkeen antamista jatkuvana infuusiona (= tiputuksena) laskimoon injektion sijaan. Suositeltu enimmäisannos on 1 500 mg furosemidia vuorokaudessa.
Lasten hoidossa (alle 15-vuotiaille vain poikkeustapauksissa) annos määräytyy lapsen painon mukaan.
Aloitusannos on 0,5–1 mg/kg vuorokaudessa. Enimmäisannos on 20 mg vuorokaudessa. Yli 15-vuotiaiden nuorten tavanomainen suositeltu aloitusannos on 20–40 mg.
Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta:
Potilaille, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (seerumin kreatiniini > 5 mg/dl), furosemidin infuusionopeudeksi suositellaan enintään 2,5 mg/min.
Iäkkäät potilaat:
Iäkkäiden henkilöiden hoito aloitetaan yleensä annoksella 20 mg vuorokaudessa. Annosta voidaan sitten suurentaa asteittain, kunnes saavutetaan riittävä nesteenpoisto.
Nesteenpoiston aiheuttama painonlasku ei saisi ylittää 1 kg:aa vuorokaudessa.
Jos epäilet, että olet saanut lääkettä liikaa, kerro asiasta heti lääkärille. Yliannostuksen oireita ovat suun kuivuminen, lisääntynyt janontunne, epäsäännöllinen sydämen syke, mielialan vaihtelut, lihaskrampit tai
-kipu, huonovointisuus tai oksentelu, epätavallinen väsymys tai heikotus, heikko pulssi tai ruokahaluttomuus.
Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977) riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi.
Jos epäilet, että sinulta on jäänyt injektio saamatta, käänny lääkärin tai hoitajan puoleen.
Jos lopetat hoidon ennen lääkärin ohjeita, liiallinen neste voi vaikuttaa hyvin haitallisesti sydämeen, keuhkoihin tai munuaisiin.
Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.
Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa. Jos havaitset seuraavaa, kerro siitä välittömästi lääkärille tai sairaanhoitajalle:
Anafylaksia eli vaikea allerginen reaktio, joka voi aiheuttaa ihottumaa, kasvojen, huulten, kielen tai kurkun turvotusta, hengitysvaikeuksia ja tajunnanmenetyksen.
ihottumat (mukaan lukien kutina, punoitus, kesiminen), mustelmataipumus tai valoherkkyys
verisolumuutokset voivat aiheuttaa verenhyytymishäiriöitä (suurentunut verenvuotoriski)
pahoinvointi tai oksentelu, ripuli, ummetus, ruokahaluttomuus, suu- tai mahavaivat
kuulo-ongelmat ja korvien soiminen (tinnitus), näitä ilmenee erityisesti munuaisvaivoista kärsivillä henkilöillä
munuaisvaurio (interstitiaalinefriitti)
erittäin alhainen valkosolupitoisuus veressä (voi johtaa henkeä uhkaaviin tulehduksiin) Hakeudu välittömästi lääkärin hoitoon, jos huomaat, että saat tulehduksia aiempaa helpommin tai ne eivät parane entiseen tapaan.
lihasvaivat, mukaan lukien jalkakrampit tai lihasheikkous
kipu tai epämukavat tuntemukset pistoskohdassa (varsinkin lihakseen annetun injektion jälkeen)
punahukan eli SLE-tulehdussairauden ilmaantuminen tai pahentuminen
veren kolesteroli- ja triglyseridiarvojen muutokset (näkyvät verikokeissa)
puutuneisuuden tunne, pistely
huimaus
kuume
näön hämärtyminen, sekavuus, uneliaisuus
suun kuivuminen
vaikeat lihasoireet, kuten lihasten nytkähtelyt, spasmit, kouristukset (ns. tetania)
verisolumuutokset voivat aiheuttaa anemiaa ja vastustuskyvyn heikentymistä infektioita vastaan
haimatulehdus (vaikeat vatsakivut)
maksavaivat tai veren maksaentsyymiarvojen muutokset, mikä voi aiheuttaa keltatautia (kellertävä iho, tumma virtsa, väsymys)
Hoidon aloitusvaiheessa: liian matala verenpaine, joka aiheuttaa pyörrytystä tai huimausta. Matala verenpaine voi myös aiheuttaa paineen tunnetta päässä, nivelkipua, veritulppien muodostumista tai verenkiertokollapsin (sokin).
Veren matala kalsiumpitoisuus, mikä voi aiheuttaa lihasheikkoutta, pistelyä ja puutumista, lieviä vaikeuksia liikuttaa jotain kehon osaa, pahoinvointia, ummetusta, ilmavaivoja, lisääntynyttä virtsaneritystä, janon tunnetta ja hidasta tai epäsäännöllistä sydämen sykettä.
Veren matala natrium-, kalsium- ja magnesiumpitoisuus. Tätä voi esiintyä seurauksena lisääntyneestä natriumin, kalsiumin ja magnesiumin erityksestä virtsaan. Matala natriumpitoisuus aiheuttaa yleensä kiinnostuksen puutetta, pohjelihaskramppeja, ruokahaluttomuutta, heikkoutta, uneliaisuutta, pahoinvointia ja sekavuutta. Krampit voivat myös liittyä elimistön alhaiseen kalsium- tai magnesiumpitoisuuteen.
Kihti voi puhjeta tai jo diagnosoitu kihti pahentua.
Jo olemassa olevat virtsaamisongelmat saattavat pahentua.
Diabetes voi puhjeta tai pahentua.
Nestehukka varsinkin iäkkäillä potilailla. Vakava nestehukka voi johtaa veren väkevöitymiseen, mikä voi lisätä veritulppariskiä.
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
Tämä lääke ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita. Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle. Ei saa jäätyä.
Ei lasten ulottuville eikä näkyville.
Älä käytä tätä lääkettä etiketissä ja kotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.
Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.
Kerta-annospakkaus pitää käyttää välittömästi avaamisen jälkeen. Hävitä käyttämättä jäävä valmiste.
Käyttövalmiiksi laimennetun valmisteen säilytys, ks. kohta 6: ”Seuraavat tiedot on tarkoitettu vain hoitoalan ammattilaisille”.
Vaikuttava aine on furosemidi.
Muut aineet ovat natriumhydroksidi (pH:n säätöön), natriumkloridi, kloorivetyhappo, väkevä (pH:n säätöön) ja injektionesteisiin käytettävä vesi.
Furosemidi 10 mg/ml injektio-/infuusioneste, liuos on kirkas, väritön tai lähes väritön liuos, jossa ei ole näkyviä hiukkasia.
Valmistetta on saatavana ruskeissa, tyypin I lasiampulleissa, jotka sisältävät 2 ml tai 5 ml liuosta. Yksi pakkaus sisältää 10 tai 25 ampullia.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
UAB Norameda
Meistrų 8A Vilna LT-02189
Liettua
Tramco Sp. z o.o.
14 Wolska str. Wolskie Plochocin
05-860 Puola
––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Kerta-annospakkaus
Käytettävä heti pakkauksen avaamisen jälkeen. Hävitä jäljelle jäänyt liuos käytön jälkeen. Näkyviä hiukkasia sisältävää liuosta ei saa käyttää.
Furosemidia ei saa saostumisvaaran takia sekoittaa vahvojen happoliuosten kanssa (pH alle 5,5), kuten askorbiinihappoa, noradrenaliinia ja adrenaliinia sisältävien liuosten kanssa.
Furosemidi 10 mg/ml injektio-/infuusionesteeseen, liuokseen ei saa sekoittaa muita lääkeaineita.
Laimentamisen jälkeen
Furosemide Norameda 10 mg/ml injektio-/infuusioneste, liuos voidaan sekoittaa neutraalien ja heikosti emäksisten (pH 7–10) liuosten kanssa, kuten 0,9 % natriumkloridi- ja Ringer-laktaattiliuosten kanssa PVC:tä sisältämättömässä pussissa.
Käytönaikaiseksi kemialliseksi ja fysikaaliseksi säilyvyydeksi laimentamisen jälkeen on osoitettu 48 tuntia 25 °C:n ja 2–8 °C:n lämpötilassa valolta suojattuna.
Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulee käyttää heti. Jos valmistetta ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja -olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla eivätkä saisi tavallisesti ylittää 24 tuntia 2–8 °C:n lämpötilassa, ellei valmisteen laimentamista ole tehty valvotuissa ja validoiduissa aseptisissa olosuhteissa.
