Hepatect
hepatitis B immunoglobulin
ihmisen hepatiitti B -immunoglobuliini laskimonsisäiseen antoon
Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.
Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen.
Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.
Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin, tai apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.
Mitä Hepatect on ja mihin sitä käytetään
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Hepatect-valmistetta
Miten Hepatect-valmistetta käytetään
Mahdolliset haittavaikutukset
Hepatect-valmisteen säilyttäminen
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
Hepatect sisältää vaikuttavana aineena ihmisen hepatiitti B -immunoglobuliinia, joka voi suojata sinua hepatiitti B -virukselta. Hepatiitti B on hepatiitti B -viruksen aiheuttama maksatulehdus. Hepatect
on infuusioneste, liuos (laskimoon), ja se toimitetaan injektiopulloissa, jotka sisältävät 2 ml (100 kansainvälistä yksikköä [IU]), 10 ml (500 IU), 40 ml (2 000 IU) ja 100 ml (5 000 IU).
Hepatect-valmistetta käytetään antamaan välitön ja pitkäaikainen immuniteetti (suoja) seuraavissa tapauksissa:
hepatiitti B -infektion ehkäisy potilaille, joita ei ole rokotettu tai täysin rokotettu hepatiitti B -virusta vastaan ja joilla on hepatiitti B -infektioriski
maksasiirteen infektion ehkäisy potilaille, joilla hepatiitti B -testin tulos on positiivinen
vastasyntyneille lapsille, joiden äideillä on hepatiitti B -infektio
sellaisten potilaiden suojaus, joille hepatiitti B -rokote ei ole antanut riittävää suojaa.
Ihmisen hepatiitti B -immunoglobuliinia, jota Hepatect sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.
jos olet allerginen ihmisen immunoglobuliinille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu
1
kohdassa 6).
jos sinulla on immunoglobuliini A:n (IgA) puutos, erityisesti jos sinulla on veressäsi immunoglobuliini A:n vasta-aineita, sillä siitä voi aiheutua anafylaksia.
et ole aikaisemmin saanut tätä lääkettä tai jos edellisestä hoidosta tällä lääkkeellä on pitkä aika
(esim. useita viikkoja) (sinua on tarkkailtava tiiviisti koko infuusion ajan ja tunnin ajan infuusion päättymisestä)
olet saanut Hepatect-valmistetta äskettäin (sinua on tarkkailtava infuusion aikana ja ainakin 20 minuutin ajan infuusion jälkeen)
sinulla on hoitamaton infektio tai perussairautena krooninen tulehdus
olet saanut jonkin reaktion muista vasta-aineista (harvinaisissa tapauksissa sinulla voi olla allergisten reaktioiden riski)
sinulla on tai on ollut munuaisten toimintahäiriö
olet saanut lääkkeitä, jotka voivat vahingoittaa munuaisia (jos munuaistesi toiminta heikkenee, Hepatect-hoidon lopettaminen saattaa olla tarpeen).
Lääkäri on erityisen huolellinen, jos olet ylipainoinen, iäkäs, diabeetikko tai jos sinulla on korkea verenpaine, pieni veritilavuus (hypovolemia), veresi on normaalia paksumpaa (korkea veren viskositeetti), olet ollut vuoteenomana tai liikkumisesteinen jonkin aikaa (immobilisaatio) tai sinulla on verisuoniin liittyviä vaivoja (verisuonisairaudet) tai muita tromboottisten tapahtumien (veritulppien) riskitekijöitä.
Sinua tarkkaillaan huolellisesti Hepatect -tiputusjakson aikana, jotta voidaan varmistua siitä, että sinulla ei ilmene mitään reaktiota (esim. anafylaksiaa). Lääkäri varmistaa, että Hepatect-valmisteen tiputusnopeus on sinulle sopiva.
Kerro heti lääkärille, jos huomaat Hepatect-infuusion aikana jonkin seuraavista reaktion merkeistä: päänsärky, kasvojen ja kaulan punoitus, vilunväristykset, lihaskipu, hengityksen vinkuminen, nopea pulssi, alaselkäkipu, pahoinvointi, matala verenpaine. Infuusionopeutta voidaan hidastaa tai infuusio voidaan lopettaa kokonaan.
Hepatect on valmistettu ihmisen plasmasta (veren nestemäisestä osasta).
Kun lääkkeitä valmistetaan ihmisen verestä tai plasmasta, käytetään tiettyjä menetelmiä, joiden avulla estetään infektioiden siirtyminen potilaisiin. Näitä ovat mm.:
veren ja plasman luovuttajien huolellinen valinta, jonka avulla varmistutaan siitä, että mahdolliset tartunnankantajat suljetaan pois
jokainen luovutettu erä ja yhdistetyt plasmaerät tutkitaan virusten/infektioiden varalta
veren tai plasman käsittelyssä käytetään sellaisia menetelmiä, joiden avulla virukset voidaan inaktivoida tai poistaa
Varotoimista huolimatta infektioiden siirtymismahdollisuutta potilaaseen ei voida täydellisesti poissulkea annettaessa ihmisen verestä tai plasmasta valmistettuja lääkkeitä. Tämä koskee myös kaikkia mahdollisia tuntemattomia tai uusia viruksia tai muun tyyppisiä infektioita.
Käytettyjä menetelmiä pidetään tehokkaina vaipallisia viruksia, kuten ihmisen immuunikatoa aiheuttavaa virusta (HIV), hepatiitti B -virusta ja hepatiitti C –virusta, vastaan.
Käytetyt menetelmät eivät välttämättä tehoa vaipattomiin viruksiin, joita ovat esimerkiksi hepatiitti A - virus ja parvovirus B19.
Immunoglobuliineja ei ole liitetty hepatiitti A - tai parvovirus B19 -infektioihin mahdollisesti sen vuoksi, että valmiste sisältää suojaavia vasta-aineita näitä infektioita vastaan.
On erittäin suositeltavaa, että aina saadessasi Hepatect - annoksen lääkkeen nimi ja eränumero kirjataan ylös, jotta tiedetään, mitä valmisteen erää on käytetty.
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan otat tai olet äskettäin ottanut muita lääkkeitä.
Hepatect voi heikentää joidenkin rokotteiden tehoa, kuten
tuhkarokko
vihurirokko
sikotauti
vesirokko.
Sinun on odotettava enintään 3 kuukautta ennen kuin sinut voidaan rokottaa, ja tuhkarokkorokotteen kohdalla jopa vuosi.
Vältä loop-diureettien ja Hepatect-valmisteen samanaikaista käyttöä.
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.
Lääkäri päättää, voidaanko Hepatect-valmistetta käyttää raskauden ja imetyksen aikana.
Hepatect-valmisteella on vähäinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos sinulla esiintyy haittavaikutuksia hoidon aikana, et saa ajaa autoa tai käyttää koneita ennen kuin oireet ovat hävinneet.
Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.
Hepatect on tarkoitettu annettavaksi laskimoon (tiputuksena laskimoon). Sen antaa lääkäri tai sairaanhoitaja. Suositeltu annos riippuu kunnostasi ja painostasi. Lääkäri tietää, kuinka paljon sinulle annetaan.
Hepatect -tiputus annetaan aluksi hitaasti. Lääkäri voi vähitellen suurentaa tiputusnopeutta.
Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai sairaanhoitajan puoleen.
Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
vaikeat allergiset reaktiot (anafylaktinen sokki)
yliherkkyysreaktiot
päänsärky
heitehuimaus
sydämen tiheälyöntisyys (takykardia)
matala verenpaine (hypotensio)
pahoinvointi
ihoreaktiot, kuten ihottuma, kutina
kuume
huonovointisuus (sairauden tunne)
vilunväristykset, päänsärky, heitehuimaus, kuume, oksentelu, allergiset reaktiot, pahoinvointi,
nivelkipu, matala verenpaine ja kohtalainen alaselkäkipu
punasolujen lukumäärän lasku, mikä johtuu näiden solujen hajoamisesta verisuonissa ((korjautuvat) hemolyyttiset reaktiot) ja (harvoin) verensiirtoa edellyttävä hemolyyttinen anemia
(harvoin) verenpaineen äkillinen lasku ja yksittäisissä tapauksissa anafylaktinen sokki
(harvoin) ohimenevät ihoreaktiot (mukaan lukien ihon lupus erythematosus – esiintyvyys tuntematon)
(hyvin harvoin) tromboemboliset reaktiot, kuten sydänkohtaus (sydäninfarkti), aivohalvaus, veritulpat keuhkojen verisuonissa (keuhkoembolia), veritulpat laskimossa (syvät laskimotukokset)
ohimenevä akuutti tulehdus aivoja ja selkäydintä suojaavissa kalvoissa (korjautuva aseptinen aivokalvotulehdus)
verikokeiden tulokset, joista ilmenee munuaisten toiminnan heikentyminen ja/tai äkillinen munuaisten vajaatoiminta
keuhkojen äkillinen verensiirtovaurio (TRALI-reaktio), tämä johtaa sydämeen liittymättömään nesteen kertymiseen keuhkojen ilmatiloissa (ei-sydänperäinen keuhkoedeema). Sinulle aiheutuu voimakasta hengenahdistusta (hengitysvaikeus), hengityksen nopeutumista (takypnea), veren poikkeavaa hapen niukkuutta (hypoksia) ja ruumiinlämmön kohoamista (kuume).
Haittavaikutuksen ilmetessä tiputusnopeutta vähennetään tai tiputus lopetetaan kokonaan.
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan:
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.
Ei lasten ulottuville eikä näkyville.
Älä käytä tätä lääkettä ulkopakkauksessa ja injektiopullon etiketissä mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen.
Säilytä injektiopullo ulkopakkauksessa. Herkkä valolle. Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C. Ei saa jäätyä.
Liuoksen on oltava kirkasta tai hieman opalisoivaa ja väritöntä tai hieman kellertävää. Älä käytä liuosta, jos se on sameaa tai sisältää sakkaa.
Liuos tulee antaa välittömästi säilytysastian avaamisen jälkeen. Valmisteen on oltava huoneen- tai kehonlämpöinen ennen käyttöä.
Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.
Hepatect-valmisteen vaikuttava aine on laskimonsisäisesti annettava ihmisen hepatiitti B - immunoglobuliini.
Hepatect sisältää 50 mg/ml ihmisen plasman proteiinia, josta vähintään 96% on immunoglobuliini G:tä (IgG). Hepatiitti B -vasta-aineen pitoisuus on 50 IU/ml. Immunoglobuliini A:n (IgA) pitoisuus on enintään 2000 mikrogrammaa/ml. IgG:n jakautuminen alaluokkiin on noin 59% IgG1, 35% IgG2, 3% IgG3 ja 3% IgG4.
Muut aineet ovat glysiini ja injektionesteisiin käytettävä vesi.
Hepatect on infuusioneste, liuos. Liuos on kirkas tai hieman opalisoiva (opaalinkaltainen maitomainen väri) ja väritön tai haaleankeltainen.
Pakkauskoko: 1 injektiopullo, joka sisältää 2 ml, 10 ml, 40 ml tai 100 ml liuosta.
63303 Dreieich Saksa
Puh.: + 49 6103 801-0
Faksi: + 49 6103 801-150
Paikallinen edustaja: Unimedic Pharma AB
Box 6216, SE-102 34 Stockholm, Ruotsi
Puh: 010 325 2015
Seuraavat tiedot on tarkoitettu vain hoitoalan ammattilaisille:
Laskimoon
Hepatect on infusoitava laskimoon aloitusnopeudella 0,1 ml/kg/tunti 10 minuutin ajan. Jos haittavaikutuksia ilmenee, infuusionopeutta on hidastettava tai infuusio on lopetettava. Jos valmiste on hyvin siedetty, antonopeutta voidaan lisätä vähitellen enimmäisnopeuteen 1 ml/kg/tunti.
Hepatiitti B -virusta kantavien äitien vastasyntyneistä lapsista saatu kliininen kokemus on osoittanut, että 2 ml:n infuusionopeudella 5–15 minuutissa laskimoon annettu Hepatect on ollut hyvin siedetty.
Anti-HBs-vasta-ainepitoisuuksien tarkkailu:
Potilaiden seerumin anti-HBs-vasta-ainetasoja on seurattava säännöllisesti. Annostus on säädettävä siten, että terapeuttiset vasta-ainepitoisuudet säilyvät ja vältytään liian pieneltä annostukselta (ks. kohta Annostus).
Ihmisen immunoglobuliinin anto laskimoon (etenkin annettaessa suurempia annoksia) edellyttää
riittävää nesteytystä ennen ihmisen immunoglobuliini-infuusion aloittamista
virtsanerityksen seurantaa
seerumin kreatiniinipitoisuuden seurantaa
loop-diureettien samanaikaisen käytön välttämistä.
Jos haittavaikutuksia ilmenee, infuusionopeutta on hidastettava tai infuusio on lopetettava. Tarvittava hoito riippuu haittavaikutuksen luonteesta ja vakavuudesta.
Yliherkkyys
Yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia.
Ihmisen hepatiitti B -immunoglobuliini voi harvoin aiheuttaa verenpaineen alenemisen, johon liittyy anafylaktinen reaktio, jopa potilaille, jotka ovat aiemmin sietäneet hoitoa immunoglobuliinilla.
Jos herää epäily allergisen tai anafylaktien tyyppisistä reaktioista, injektio on keskeytettävä välittömästi. Sokkitapauksessa on ryhdyttävä normaaleihin sokin hoitotoimiin.
Laskimoon annettavan ihmisen normaalin immunoglobuliinin (IVIg) käyttöön on liittynyt seuraavia haittavaikutuksia:
Tromboembolia
IVIg-hoidon ja tromboembolisten tapahtumien, kuten sydäninfarktin, aivoverenkiertohäiriön (mukaan lukien aivohalvaus), keuhkoveritulpan ja syvien laskimotukosten yhteydestä on kliinistä näyttöä. Näiden arvellaan johtuvan veren viskositeetin suhteellisesta lisääntymisestä, kun immunoglobuliinia infusoidaan nopeasti riskiryhmien potilaille. On oltava varovainen, kun IVIg-hoitoa määrätään ja annetaan infuusiona ylipainoisille potilaille ja potilaille, joilla on ennestään tromboottisia riskitekijöitä. Tällaisia tekijöitä ovat korkea ikä, korkea verenpaine, diabetes mellitus, anamneesissa verisuonisairaudet tai verisuonitukokset, hankittu tai perinnöllinen tromboositaipumus, pitkään kestävä liikuntarajoitteisuus, vaikea hypovolemia sekä veren viskositeettia lisäävät sairaudet.
Potilaille, joilla on tromboembolisten haittavaikutusten riski, IVIg-valmisteita pitää infusoida pienimmällä toteutettavissa olevalla nopeudella ja annoksella.
Akuutti munuaisten vajaatoiminta
Akuuttia munuaisten vajaatoimintaa on raportoitu potilailla, jotka saavat IVIg-hoitoa. Useimmissa tapauksissa on tunnistettu riskitekijöitä, kuten potilaan jo ennestään sairastama munuaisten
vajaatoiminta, diabetes mellitus, hypovolemia, ylipaino, samanaikaisesti käytetyt munuaistoksiset lääkevalmisteet ja yli 65 vuoden ikä.
Munuaisten toimintaa kuvaavat laboratorioarvot on arvioitava ennen IVIg-infuusiota, erityisesti potilailla, joilla arvioidaan olevan mahdollisesti kohonnut akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski, ja sen jälkeen asianmukaisin väliajoin infuusion jälkeen. Potilaille, joilla on akuutin munuaisten vajaatoiminnan riski, IVIg-valmisteita pitää infusoida pienimmällä toteutettavissa olevalla nopeudella ja annoksella. Jos potilaalla on munuaisten vajaatoimintaa, IVIg-hoidon keskeyttämistä pitää harkita.
Vaikka munuaisten toimintahäiriöt ja akuutti munuaisten vajaatoiminta on yhdistetty useiden myyntiluvan saaneiden, eri apuaineita, esimerkiksi sakkaroosia, glukoosia ja maltoosia, sisältävien IVIg- valmisteiden käyttöön, sakkaroosia stabilointiaineena sisältävien valmisteiden osuus on suhteettoman suuri tästä kokonaismäärästä. Riskipotilaille voidaan harkita sellaisten IVIg-valmisteiden käyttöä, jotka eivät sisällä näitä apuaineita. Hepatect ei sisällä sakkaroosia, maltoosia eikä glukoosia.
Aseptinen aivokalvotulehdusoireyhtymä (AMS)
Aseptista aivokalvotulehdusoireyhtymää on raportoitu esiintyvän IVIg-hoidon yhteydessä. Oireyhtymä alkaa yleensä useita tunteja tai enintään 2 vuorokautta IVIg-hoidon jälkeen. Aivo- selkäydinnesteen tutkimuksissa löytyy usein pleosytoosia, jopa useita tuhansia soluja/mm3, jotka ovat pääasiallisesti granulosyyttejä, sekä kohonneita proteiinitasoja, jopa monta sataa mg/dl.
AMS saattaa esiintyä useammin IVIg-hoidon yhteydessä silloin, kun annokset ovat suuria (2 g/kg).
Potilaille, joilla havaitaan tällaisia löydöksiä ja oireita, on tehtävä perusteellinen neurologinen tutkimus, mukaan lukien aivo-selkäydinnesteen tutkimukset, jotta aivokalvotulehduksen muut syyt voidaan sulkea pois.
AMS-oireet on saatu remissioon muutaman päivän kuluessa ilman jälkiseurauksia keskeyttämällä IVIg- hoito.
Hemolyyttinen anemia
IVIg-valmisteet voivat sisältää veriryhmävasta-aineita, jotka voivat toimia hemolysiineinä ja aiheuttaa immunoglobuliinin kiinnittymisen in vivo punasolujen pintaan, mikä aiheuttaa positiivisen suoran antiglobuliinireaktion (Coombsin koe) ja harvoin hemolyysin. Hemolyyttinen anemia voi kehittyä IVIg- hoidon jälkeen punasolujen tehostuneen sekvestraation seurauksena. IVIg-hoitoa saavia potilaita on tarkkailtava kliinisten oireiden ja hemolyysioireiden varalta.
Neutropenia/leukopenia
Neutrofiilien määrän tilapäistä laskua ja/tai neutropeniajaksoja (joskus vaikeita), on raportoitu IVIg- hoitojen jälkeen. Nämä ilmenevät tyypillisesti muutaman tunnin tai päivän kuluessa IVIg-valmisteen annon jälkeen ja korjautuvat spontaanisti 7–14 päivän kuluessa.
Keuhkojen äkillinen verensiirtovaurio (TRALI)
IVIg-hoitoa saavilla potilailla on raportoitu akuuttia ei-sydänperäistä keuhkoturvotusta (TRALI-reaktio). TRALI-reaktiolle on tyypillistä vaikea hypoksia, hengenahdistus, takypnea, syanoosi, kuume ja matala verenpaine. TRALI-reaktion oireet kehittyvät yleensä verensiirron aikana tai 6 tunnin kuluessa verensiirrosta, usein 1–2 tunnin sisällä. Tämän vuoksi IVIg-hoitoa saavia potilaita on tarkkailtava, ja IVIg-infuusio on lopetettava välittömästi, jos keuhkoihin liittyviä haittavaikutuksia ilmenee. TRALI- reaktio on mahdollisesti hengenvaarallinen tila, joka vaatii välitöntä tehohoitoa.
Vaikutukset serologisten määritysten tuloksiin
Immunoglobuliinin annon jälkeen erilaisten passiivisesti siirtyvien vasta-aineiden ohimenevä lisääntyminen potilaan veressä saattaa aiheuttaa harhaanjohtavia positiivisia tuloksia serologisissa testeissä.
Ellei muuta ole määrätty, seuraavat suositukset ovat voimassa:
Aikuiset:
10 000 IU maksansiirtopäivänä perioperatiivisesti
sitten 2 000–10 000 IU (40–200 ml)/vrk 7 vuorokauden ajan
ja niin, että pystytään ylläpitämään vasta-ainetaso >100–150 IU/l HBV-DNA-negatiivisilla potilailla ja
>500 IU/l HBV-DNA-positiivisilla potilalla.
Lapset:
Annostus mukautetaan kehon pinta-alan mukaan seuraavasti: 10 000 IU/1,73 m2.
Hepatiitti B:n ehkäisy tahattomassa altistumisessa rokottamattomille henkilöille:
Vähintään 500 IU (10 ml) altistumisen voimakkuudesta riippuen mahdollisimman pian altistumisen jälkeen ja mieluiten 24–72 tunnin kuluessa.
Hepatiitti B:n immunoprofylaksi hemodialyysipotilaille:
8–12 IU (0,16–0,24 ml)/kg enimmäisannoksen ollessa 500 IU (10 ml), 2 kuukauden välein, kunnes serokonversio on saavutettu rokotuksen jälkeen.
Hepatiitti B:n ehkäisy hepatiitti B -virusta kantavan äidin vastasyntyneelle lapselle syntyessään tai mahdollisimman pian syntymisen jälkeen: 30–100 IU (0,6–2 ml)/kg. Hepatiitti B -immunoglobuliinia voidaan antaa uudelleen, kunnes serokonversio on saavutettu rokotuksen jälkeen.
Näissä kaikissa tilanteissa rokote hepatiitti B -virusta vastaan on erittäin suositeltavaa. Ensimmäinen rokoteannos voidaan pistää samana päivänä kuin ihmisen hepatiitti B -immunoglobuliini, mutta ne on pistettävä eri paikkaan.
Henkilöille, joilla ei todettu immuunivastetta (ei mitattavia hepatiitti B -vasta-aineita) rokotuksen jälkeen ja joilla jatkuva ehkäisy on välttämätöntä, voidaan harkita 500 IU:n (10 ml) antoa aikuisille ja 8 IU:n (0,16 ml)/kg antoa lapsille 2 kuukauden välein; vähimmäissuojan antavana vasta-ainetitterinä pidetään 10 mIU/ml.