Kotisivun Kotisivun

Glazidim
ceftazidime

Pakkauseloste: Tietoa käyttäjälle Glazidim 1 g injektiokuiva-aine , liuosta varte n

keftatsidiimi


Lue tämä pakkausseloste huolellisesti, ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se sisältää sinulle tärke ää tie toa.


Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

  1. Mitä Glazidim on ja mihin sitä käytetään

  2. Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin sinulle annetaan Glazidimia

  3. Miten Glazidimia annetaan

  4. Mahdolliset haittavaikutukset

  5. Glazidimin säilyttäminen

  6. Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa


  1. Mitä Glazidim on ja mihin sitä käyte tään


    Glazidim on antibiootti, jota käytetään aikuisten ja lasten (myös vastasyntyneiden) hoidossa. Se tehoaa infektioihin tuhoamalla infektioita aiheuttavia bakteereja. Se kuuluu lääkeaineryhmään, josta

    käytetään nimeä kefalosporiinit.


    Glazidimia käyte tään seuraavien alueiden vaikeiden bakteeri-infe ktioiden hoitoon:

    • keuhkot tai rintakehä

    • keuhkot ja keuhkoputki kystistä fibroosia sairastavilla potilailla

    • aivot (aivokalvontulehdus)

    • korvat

    • virtsatiet

    • iho ja pehmytkudokset

    • vatsa ja vatsakalvo (vatsakalvontulehdus eli peritoniitti)

    • luut ja nivelet.


      Glazidimia voidaan käyttää myös:

    • infektioiden ehkäisyyn miehille eturauhasleikkauksen yhteydessä

    • bakteeri-infektion aiheuttaman kuumeen hoitoon potilaille, joilla on alhainen veren valkosoluarvo (neutropenia).


  2. Mitä sinun on tie de ttävä, ennen kuin sinulle anne taan Glazidimia Glazidimia ei saa antaa:

    • jos olet allerginen keftatsidiimille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).

    • jos olet saanut vaikean allergisen reaktion jostain toisesta antibiootista (penisilliini, monobaktaami ja karbapeneemi). Saatat olla allerginen myös Glazidimille.

      ➔ Kerro lääkärille ennen Glazidim-hoidon aloittamista, jos epäilet, että tämä koskee sinua.

      Tällöin sinulle ei saa antaa Glazidimia.

      Ole erityisen varovainen Glazidimin suhte en

      Glazidim-hoidon aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyihin oireisiin, kuten allergisiin reaktioihin, hermostollisiin oireisiin ja ruoansulatuskanavan häiriöihin, kuten ripuliin. Tämä voi auttaa välttämään mahdolliset ongelmat. Ks. kohta 4 (”Erityistä huomiota vaativat oireet”). Jos olet saanut allergisen reaktion toisesta antibiootista, saatat olla allerginen myös Glazidimille.


      Jos sinulle määrätään veri- tai virtsakokeita

      Glazidim voi vaikuttaa virtsan sokerimäärityksen ja tietyn verikokeen, niin kutsutun Coombsin kokeen, tuloksiin. Jos sinulle tehdään laboratoriotutkimuksia :

      ➔ Kerro näytte iden ottajalle , että saat Glazidim-hoitoa.


      Muut lääkevalmisteet ja Glazidim

      Kerro lääkärille, jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai saatat käyttää muita lääkkeitä. Näihin kuuluvat myös lääkkeet, joita lääkäri ei ole määrännyt.


      Sinulle ei pidä antaa Glazidimia neuvottelematta hoitavan lääkärin kanssa, jos käytät:

    • kloramfenikolia, joka on antibiootti

    • aminoglykosideiksi kutsuttuja antibiootteja, esim. gentamysiini, tobramysiini

    • furosemidia, joka on nesteenpoistolääke

      ➔ Kerro lääkärille , jos tämä koskee sinua.


      Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

      Kysy lääkäriltä neuvoa ennen Glazidim-hoidon aloittamista:

    • jos olet raskaana, epäilet olevasi raskaana tai suunnittelet raskautta

    • jos imetät.


      Lääkäri arvioi, onko Glazidim-hoidolla saavutettava hyöty suurempi kuin lapsellesi mahdollisesti aiheutuva vaara.


      Ajaminen ja koneiden käyttö

      Glazidim voi aiheuttaa haittavaikutuksia, jotka vaikuttavat kykyysi ajaa autoa, esim. huimaus. Älä aja autoa tai käytä koneita ennen kuin tiedät, ettet saa tällaisia haittavaikutuksia.


      Glazidim sisältää natriumia (ke ittosuolan/pöytäsuolan pääainesosa)

      Tämä on otettava huomioon, jos noudatat vähäsuolaista ruokavaliota.


      Tämä lääkevalmiste sisältää 52 mg (2,26 mmol) natriumia per injektiopullo, joka vastaa 2,6 % WHO:n suosittelemasta natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille.


  3. Mite n Glazidimia anne taan


    Glazidimin antaa yleensä lääkäri tai sairaanhoitaja. Se voidaan antaa tiputuksena (infuusiona laskimoon) tai pistoksena (injektiona) suoraan laskimoon tai lihakseen.


    Lääkäri, apteekkihenkilökunta tai sairaanhoitaja liuottaa Glazidimin injektionesteisiin käytettävään veteen tai johonkin muuhun sopivaan infuusionesteeseen.


    Suosite ltu annos


    Lääkäri määrää sinulle sopivan Glazidim-annoksen. Annoksen suuruuteen vaikuttavat: infektion tyyppi ja vaikeusaste, mahdollinen muu samanaikainen antibioottihoito, paino ja ikä sekä munuaisten toiminta.


    Vastasyntyne et (0–2 kuukauden ikäiset) lapset

    Lapsen jokaista painokiloa kohti annetaan 25–60 mg Glazidimia vuorokaudessa jaettuna kahteen annokseen.


    Imeväiset (yli 2 kuukauden ikäiset) ja pikkulapset, jotka painavat alle 40 kg

    Lapsen jokaista painokiloa kohti annetaan 100–150 mg Glazidimia vuorokaudessa jaettuna kolmeen annokseen. Enimmäisannos on 6 g vuorokaudessa.


    Aikuiset ja nuoret, jotka painavat 40 kg tai enemmän

    1–2 g Glazidimia kolme kertaa vuorokaudessa. Enimmäisannos on 9 g vuorokaudessa.


    Yli 65-vuotiaat

    Normaalisti vuorokausiannos ei saa olla suurempi kuin 3 g, varsinkaan yli 80-vuotiaita potilaita hoidettaessa.


    Munuaiste n vajaatoiminta

    Tavanomaisesta poikkeava annos saattaa olla tarpeen. Lääkäri tai sairaanhoitaja päättää tarvittavan Glazidim-annoksen munuaissairauden vaikeusasteen perusteella. Lääkäri seuraa tarkoin vointiasi, ja munuaisten toimintakokeita saatetaan määrätä tavallista useammin.


    Jos sinulle anne taan Glazidimia enemmän kuin pitäisi

    Jos vahingossa saat Glazidimia enemmän kuin sinulle on määrätty, ota heti yhteys lääkäriin tai lähimpään sairaalaan.


    Jos unohdat käyttää Glazidimia

    Jos Glazidim-annos on jäänyt saamatta, se tulee antaa sinulle niin pian kuin mahdollista. Sinulle ei pidä antaa kahta annosta (kahta injektiota samaan aikaan) saamatta jääneen annoksen korvaamiseksi. Ota vain seuraava annos tavalliseen aikaan.


    Älä lope ta Glazidimin käyttöä

    Älä lopeta Glazidimin käyttöä, jollei lääkäri näin määrää. Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai sairaanhoitajan puoleen.


  4. Mahdolliset haittavaikutukset


    Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.


    Erityistä huomiota vaativat oireet

    Seuraavia vakavia haittavaikutuksia on esiintynyt muutamilla ihmisillä, mutta niiden tarkkaa yleisyyttä ei tunneta:

    • Vaikea allerginen reaktio. Oireita ovat koholla oleva ja kutiava ihottuma, turvotus, joissakin tapauksissa hengitysvaikeuksia aiheuttava kasvojen ja suun turpoaminen.

    • Ihottuma, joka voi aiheuttaa rakkuloita ja jonka näppylät muistuttavat pieniä maalitauluja

      (keskellä on tumma täplä ja sen ympärillä vaaleampi alue, jota ympäröi tumma rengas).

    • Laajalle levinnyt ihottuma, joka aiheuttaa rakkuloita ja ihon hilseilyä. (Nämä voivat olla

      Stevens-Johnsonin oireyhtymän tai toksisen epidermaalisen nekrolyysin oireita.)

    • Hermosto: vapina, kouristuskohtaukset ja joissakin tapauksissa kooma. Näitä oireita on esiintynyt liian suuria annoksia saaneilla potilailla, erityisesti potilailla, joilla on munuaissairaus.

    • Harvoin on raportoitu vaikeita yliherkkyysreaktioita, joihon liittyy vaikeaa ihottumaa, jonka yhteydessä voi olla kuumetta, väsymystä, kasvojen tai imusolmukkeiden turvotusta, eosinofiilien (valkosolujen tyyppi) määrän lisääntymistä, vaikutuksia maksaan, munuaisiin tai keuhkoihin (yleisoireiseksi eosinofiiliseksi oireyhtymäksi kutsuttu ns. DRESS-reaktio).

      ➔ Ota he ti yhte yttä lääkäriin tai sairaanhoitajaan, jos tällaisia oireita ilmaantuu. Yleiset haittavaikutukset

      Näitä voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä:

    • ripuli

    • turvotus ja punoitus laskimon ympärillä

    • punoittava koholla oleva ihottuma, johon voi liittyä kutinaa

    • pistoskohdan kipu, kirvely, turvotus tai tulehdus.

      ➔ Kerro lääkärille , jos jokin näistä aiheuttaa sinulle ongelmia.


      Yleiset haittavaikutukset, jotka voivat tulla esiin verikokeissa:

    • tiettyjen veren valkosolujen lisääntyminen (eosinofilia)

    • veren hyytymiseen osallistuvien solujen lisääntyminen

    • maksaentsyymiarvojen kohoaminen.


      Melko harvinaiset haittavaikutukset

      Näitä voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla sadasta:

    • suolistotulehdus, joka voi aiheuttaa kipua tai ripulia, joka saattaa sisältää verta

    • hiivasieni-infektio suussa (sammas) tai emättimessä

    • päänsärky

    • huimaus

    • vatsakipu

    • pahoinvointi tai oksentelu

    • kuume ja vilunväristykset.

      ➔ Kerro lääkärille , jos sinulle ilmaantuu näitä oireita.


      Melko harvinaiset haittavaikutukset, jotka voivat tulla esiin verikokeissa:

    • veren valkosolujen väheneminen

    • verihiutaleiden (veren hyytymiseen osallistuvien solujen) väheneminen

    • veren urea- tai ureatyppiarvon tai seerumin kreatiniiniarvon kohoaminen.


      Erittäin harvinaiset haittavaikutukset

      Näitä voi esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä tuhanne sta:

    • munuaistulehdus tai munuaisten vajaatoiminta


      Muut haittavaikutukset

      Muita haittavaikutuksia on esiintynyt muutamilla ihmisillä, mutta niiden tarkkaa yleisyyttä ei tunneta:

    • puutuminen

    • epämiellyttävä maku suussa

    • silmän valkuaisten tai ihon keltaisuus.


      Muut haittavaikutukset, jotka voivat tulla esiin verikokeissa:

    • veren punasolujen liian nopea tuhoutuminen

    • tietyntyyppisten veren valkosolujen lisääntyminen

    • vaikea-asteinen veren valkosolujen väheneminen.


      Haittavaikutuksista ilmoittaminen

      Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.


      www-sivusto: www.fimea.fi

      Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

      PL 55

      00034 FIMEA

  5. Glazidimin säilyttämine n


    Ei lasten ulottuville eikä näkyville.


    Älä käytä tätä lääkettä kotelossa tai injektiopullossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.


    Säilytä alle 25 °C.


    Liuotettu ja laimennettu liuos:

    Lääkäri, apteekkihenkilökunta tai sairaanhoitaja saattaa lääkkeen käyttövalmiiksi lisäämällä kuiva- aineeseen injektionesteisiin käytettävää vettä tai sopivaa infuusionestettä. Valmis lääke on käytettävä 6 päivän kuluessa, jos se on säilytetty jääkaapissa (+4 °C) tai 9 tunnin kuluessa, jos se on säilytetty huoneenlämmössä (alle 25 °C).


    Pidä injektiopullot ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.


    Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Lääkäri tai sairaanhoitaja hävittää lääkkeen, jota ei enää tarvita. Näin menetellen suojelet luontoa.


  6. Pakkauksen sisältö ja muuta tie toa Mitä Glazidim sisältää


Keftatsidiimi voidaan sekoittaa peritoneaalidialyysinesteeseen (laktaatti) pitoisuuksina 0,05-0,25 mg/ml.


Lihakseen annettaessa keftatsidiimi voidaan, taulukon 1 mukaisina pitoisuuksina, liuottaa myös 0,5- tai 1-prosenttiseen lidokaiinihydrokloridiliuokseen.


Liuosten valmistaminen bolusinjektiota varten


  1. Työnnä ruiskuun kiinnitetty neula injektiopullon sulkimen läpi, ja ruiskuta pulloon suositeltu määrä liuotinta. Pullon alipaine voi helpottaa liuottimen lisäämistä. Vedä neula pois pullosta.

  2. Ravista pulloa, jotta kuiva-aine liukenee: hiilidioksidia vapautuu, ja noin 1–2 minuutissa muodostuu kirkas liuos.

  3. Käännä pullo ylösalaisin. Pidä ruiskun mäntä pohjaan painettuna, työnnä neula injektiopullon

sulkimen läpi ja vedä koko liuosmäärä ruiskuun (paine pullossa voi helpottaa liuoksen vetämistä). Varmista, että neulan kärki pysyy liuoksessa eikä jää pullon tyhjään tilaan. Ruiskuun vedetty liuos saattaa sisältää pieniä hiilidioksidiporeita, mutta niillä ei ole merkitystä.


Nämä liuokset voidaan antaa suoraan laskimoon tai infuusioletkuun, jos potilas saa nesteitä parenteraalisesti. Keftatsidiimi on yhteensopiva edellä listattujen infuusionesteiden kanssa.


Mahdollinen käyttämättä jäänyt antibioottiliuos on hävitettävä. Injektiopullon sisältö on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.